Historia

ETELÄ-POHJANMAAN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN OS.RY.57

HISTORIIKKI ALKAEN 19.05.1957

Tässä historiikissa on ensimmäiset 20 vuotta tehnyt

Väinö Loukasmäki 1957-1977.

Seuraavat 20 vuotta Timo Harjunpää 1977-1997.

Timo Harjunpää 1977-2017

OTSIKOT

LIITON ja OSASTON PERUSTAMINEN

PIIRIN PERUSTAMINEN

ALKUTAIVAL ja TUNNUKSET

HISTORIAA

KOULUTUS

40 VUOTIS HISTORIIKKI

TYÖTAISTELUT

TYÖPAIKAT

URAKKAHINNOITTELU ja URAKKATARKKAILU

EDUSTUKSET

VALTAKUNNALLISET YRITYKSET

JÄSENHANKIN JA KEHITYS

PALKKAKEHITYS JA SHOPPAILU

PUHEENJOHTAJAT

TOIMIKUNTA /HALLITUS

TYÖSUOJELU

VAPAA-AIKA

TYÖEHDOISTA SELVITTELY

KOMENNUSTÖITÄ

VEIKON TARINA

LIITON PERUSTAMINEN 20 VUOTIS HISTORIIKKI

Jos katselemme -50 luvun alkupuolta, niin silloin sähköalantyöntekijät olivat järjestäytyneet Metalliliitton, mutta heitä oli mm. Rakennusliitossakin. Järjestäytymisaste oli kovin alhainen, ehkä jossain 20-30%:n seutuvilla.

Syy alhaiseen järjestäytymiseen oli se, että sähkömiehet tunsivat olevansa ottopojan asemassa. He eivät olleet tyytyväisiä Metallin asiain hoitoon lähinnä siksi, ettei heidän edustamansa alan ihmisiä kuulunut liiton hallintoelimiin laisinkaan.

Näin ollen heidän palkkakysymyksiään hoitivat sähköalaa tuntemattomat edustajat.

Työriidoissa ja sopimusten tulkinta-asioissa oli työntekijäliiton edustajana aina mies joka ei ymmärtänyt sähköalasta tuon taivaallista.

Sähköalantyöntekijät vaativatkin metalliliitolta oman jaoston perustamista, jolle palkattaisiin oma toimitsija hoitamaan sähkömiesten asioita, mutta metalliliitto suhtautui ylimielisesti ja erittäin kielteisesti.

Näin jäi sähkömiesten ainoaksi vaihtoehdoksi perustaa itse oma liittonsa, jos mielii päästä kahdenkeskiseen neuvotteluun työnantajan kanssa.

Asiasta innostuneet sähköasentajat ryhtyivät perustamaan eri puolille suomea liittoihin kuulumattomia sähköalantyöntekijäin osastoja ja kannatusyhdistyksiä.

Monien vaiheiden jälkeen viimein lokakuun 30pv 1955 SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTELIJÄIN LIITTO näki päivänvalon.

Nyt oli runko pystyssä, mutta oksisto oli vielä hyvin harva.

Niinpä Etelä-Pohjanmaan aktiivit sähkömiehet alkoivat kokoustaa oman osaston oksan saamista yhteiseen runkoon, tarkoituksena elinehtojen parantaminen ja Etelä-Pohjanmaan sähkömiesten saaminen osaston kautta liiton piiriin.

Useamman kokouksen tuloksena osastoomme liittyi jo 31.03-57 kahdeksan asentajaa, vaikka virallinen ja perustamis- ja rekisteröimispäivä 19.05.1957, josta kokouksesta on seuraavan sisältöinen pöytäkirja.

PÖYTÄKIRJA SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN KOKOUKSESTA SEINÄJOELLA 19.05.1957. PERUSTAMISKOKOUS

Läsnä oli 7 henkilöä, puhetta johti Sähköalantyöntekijäin liiton toimitsija Vilho Pekkonen.

Sihteerinä toimi Kullervo Syväoja.

1

Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.

2

Pöytäkirjan tarkastajiksi valitiin Sulo Rauhala ja Unto Kekola.

3

Liiton toimitsija pekkonen selvitti perustamisen historiaa ja syitä, sekä SAK:n kantaa asiaan. Asiasta käytettiin useita puheenvuoroja.

4

Käytiin keskustelua osaston perustamisesta. Kokous oli yksimielinen siitä, mikäli osasto perustetaan, niin se perustetaan maakunnallisissa puitteissa.

5

Keskustelun tuloksena päätettiin perustaa osasto joka liittyy jäseneksi Suomen Sähköalantyöntekijäin liittoon.

6

Osaston nimeksi hyväksyttiin E-P:n Sähköalantyöntekijäin osasto.

7

Osaston puheenjohtajaksi valittiin Martti Peippo.

8

Toimikuntaan valittiin vakinaisiksi jäseniksi , Unto Kekola, Lauri Viitala, Sulo Rauhala ja Kullervo Syväoja, sekä varajäseniksi valittiin Eero Isomäki ja Lauri Korpela. Toimikuntaa voidaan laajentaa osaston ensimmäisessä

kuukausikokouksessa.

9

Tilintarkastajiksi valittiin Esko Yli-Panula ja Aarne Lounatvuori.

Varalle T Isossalo ja V Yli-Härsilä.

10

Pääluottamusmieheksi valittiin Unto Kekola.

11

Liiton perimän jäsenmaksuksun lisäksi osaston jäsenmaksuksi päätettiin 10 mk/viikko.

12

Kokouksista päätettiin ilmoittaa työmailla seinäilmoituksilla.

13

Kokouksen sihteeri velvoitettiin antamaan tiedot osaston perustamisesta lehdistölle.

14

Välittömästi pidetyssä toimikunnan kokouksessa valittiin osaston sihteeriksi Sulo Rauhala ja rahastonhoitajaksi Kullervo Syväoja.

Kokouksen puolesta Kullervo Syväoja.

Sähköliitto hyväksyi osastomme jäsenosastokseen vuonna 1957 ja jäsennumeroksi tuli 57.

PIIRI PERUSTETTIIN

Nähtiin tarpeelliseksi perustaa alueelle, järjestö joka olisi yhteistelin osastojen ja liiton välissä ja ihmiset alueella tulisivat tuntemaan toisensa ja voisi kysellä vähän työehdoista ym. Piirin alue oli koko Vaasan Lääni kotipaikaksi tuli Seinäjoki. Jäsenhankintakin nähtiin piirin kautta edistyvän.

Kokousedustajia oli Pietarsaaresta, Kokkolasta, Alajärveltä, Kauhajoelta ja Seinäjoelta. Osastossamme oli vahva edustus piirin olemassaolo ajan.

Piirin Puheenjohtajaksi valittiin Unto Kekola.

Myöhemmin piirin Kotipaikka siirtyi Kokkolaan.

Piirit lakkautettiin edustajiston kokouksessa, koska katsottiin ettei piireillä ole enää merkittävää roolia organisaatiossa.

OSASTON TUNNUKSET

Katsottiin tarpeelliseksi hankkia osastolle tunnus (leimasimet).

Jokainen jäsen sai oman jäsenkirjan johon merkattiin maksetut jäsenmaksut ja leima päälle todisteeksi maksun suorittamisesta.

Leimaamisen suoritti Rahastonhoitaja. Ajan saatossa jäsenkirjat kerättiin rahastonhoitajalle joita sitten leimaili maksujen saavuttua, kuka milläkin tavalla maksun suoritti, joskus piti rahaston hoitajan lähteä krävööreissullekin.

Jäsenten erottamisiakin tuli jostakin syystä, rästejä ym.

Tunnetut persoonat Väinö Loukasmäki ja Martti Franttila astuivat kuvioon ja ottivat tehtäviä vastaan vuosi oli -60. Suorittivat jäsenhankintaa yli kuntarajojen. Pöytäkirassakin luki että Lapualaiset empii liittymisessä....

Osaston nimen muutoksestakin tehtiin liitolle esitys, joka ei sitten tullut hyväksyttyä.

ALKUTAIVAL

Kokouksia oli perustamisvuonna yksi perustamiskokouksen lisäksi.

Alussa tärkeimpiä tehtäviä oli tavallaan eri asioiden järjestely toiminnan matkaanlaittamiseksi. Lisäksi jäsenhankinta nähtiin tärkeänä.

Tiedoitukset lehdistössä Ilkka Vaasa ja Pohjanmaan Kansa lehdissä.

Kokouksia 1958 oli neljä kertaa, jossa mm. valtuutettiin liittokokoukseen edustajaksi Unto Kekola. Päätettiin myös osastomaksun alentamisesta 5:n markkaan.

Yleensä kk. kokouksia oli useita vuodessa. Huomiota työehtosopimuksiin ja niiden kehittämiseen tehtiin osaston kokouksissa.

Osaston kokoukset pidettiin etupäässä Työväentalon yläsalissa, jossa kokouksia pidettiin -80 luvulle saakka, kunnes rakennettiin uusi talo, jossa osastomme

toimii tänäkin päivänä, kylläkin kerllarikerroksessa. Vanhassa työväentalossa oli ravintola nimeltään Osula, jota jotkut sanoivat Raatajien Klubiksi.

Joskus kokous pidettiin B-Sairaalan pesuhuoneessakin.

Merkille pantavaa oli että jos työntekijä sairastui tai joutuivat työtaisteluun, niin osastossa ja osastoissa kerättiin avustusta ympäri suomea, varsinaista sosiaalista järjestelmää ei silloin ollut.

Puheenjohtaja U Kekolaa evästettiin Liittokokoukseen Tampereelle, jossa evästykset kohdistuivat palkkaukseen, yli ja iltatyökorvauksiin, päivärahaan, ruokarahaan ja urakkahinnoitteluun.

Myöhemmin perustettiin alakohtaisia osastoja esim. Talotekniikka, puhelin, voimalaitokset jne.

HISTORIAA

Osastomme toiminta alkuvuosina supistui kolmeen- neljään kokoukseen vuodessa, mutta vilkastui jäsenmäärän kasvaessa

ja varsinkin liiton saatua omat sähköalaa koskevat sopimukset ja urakkahinnoittelun.

Uusien sopimusten myötä jouduttiin käymään paikallisia neuvotteluita työnantajien kanssa sopimusten tulkinta -asioista, käytännön kysymyksistä ja pyytämään liittojen apua kiistojen ratkaisemiseksi.

Alhaisesta järjestäytymisasteestaa johtuen jäsenmäärä pysytteli alkuvuosina alle 20:n jäsenen, mutta piristymistä tapahtui jo vuonna 1966 ja kirjattiin 43 jäsentä. Varsinainen ryntäys tapahtui 1969 ja 1970 jolloin jäsenmäärämme oli jo 148.

Lapuan Sähkön voimalaitosasentajien perustettua oman osaston v 1972, jäsenmäärämme laski alle sadan, mutta lähti jälleen nousemaan, kun vuonna 1973 Kurikan, Kauhajoen ja Teuvan sähköasentajat liittyivät osastoomme. Tämänhetkinen jäsenmäärämme on (1977) 195 jäsentä.

Ensimmäisessä varsinaisessa Sähköliiton Liittokokouksessa vuonna 1958 osastoamme edusti Unto Kekola. Seuraavissa Liittokokouksissa ovat olleet -61 Aatto Saranpää, -64 Veikko Järvinen, -68 Martti Franttila, -72 juhani Taipalus, -76 Juhani Taipalus ja Seppo Haapamäki.

Osastomme on ollut edesauttamassa Suomen Sähköalantyntekijäin liiton Länsi- Suomen piirin perustamista 15.3.1959. Unto Kekola toimiessa piirin ensimmäisenä puheenjohtajana. Piirin puheenjohtaja perinnettä jatkoi Martti Franttila 1961.

Seinäjoen seudun ammatilliseen paikallisjärjestöön liityimme 1973, jonka kokouksiin olemme pyrkineet lähettämään sääntömääräiset edustajamme.

Toimihenkilöiden valinta on joskus tuottanut vaikeuksia, mistä saa vapaa- aikansa uhraavia jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten etujen valvojia. Näitten hiljaiseloa viettävien jäsenten keskuudesta löytyvät ne suurimmat purnaajat, koska he eivät tiedä asioista, mitä liitto jäsenistölleen kokouksien kautta tiedottaa.

Alkuvuosina osaston toiminnan ylläpitämiseksi jouduttiin käyttämään jopa periaatetta, tämä toimi sulle ja tämä toimi mulle. Varsinkin puheenjohtajan vakanssissa vaihtuvuus on ollut suuri, sillä 20 vuotistaival vaatinut14 puheenjohtajan nuijan heilutukset. Nämä ovat olleet: Vuonna -57 Martti Peippo, -58 ja -59 U Kekola, -60 U Katajamäki, -61 -63 V Loukasmäki,

-62 E Keskinen, -64 V Järvinen, -65 -66 K Torro, -67 M Franttila, -68 A Tammilehto- 69 K Rajala, -70 -71 -72 J Taipalus, -73 -74 E Välimäki,-75 R Valli, -76 T Lahti.

Sihteerin toimi, vaikka se ehkä työmäärältään on ollutkin suurin kirjeenvaihdon suuntautuessa sihteerille, on tarvinnut toiminta-aikanamme 8 eri pännän heiluttajaa.

Heti aluksi saamme kaksi kovaa. Sulo Rauhala vuosina -57, -58, -59, ja -60.

Suloa huonompi ei ollut Martti Franttila, joka hoiti tointa vuosina -61, -62, -64, ja -64.

Seuraavina on olleet Alvar Tammilehto -65, Juhani Österholm, -66 ja -67 Erkki Itämö loppuvuoden, Österholmin siirtyessä opiskelemaan, -68 V Loukasmäki, -69 -70 ja -71 Osmo Mäkelä, -72 -73 ja -74 Tapani Lahti, -75 Tuomo Huhtala, -76 Antti Leppiniemi. -87 -08 Raimo Järvenpää -08-10 Mikko Hakoniemi

-11-17 Hannu Hölsö

SSPJ:n hallituksessa Reijo Valli ja Timo Harjunpää olivat useita vuosia.

Rahastonhoitajan vaativaan tehtävään on tarvittu vain kuusi kirstun vartijaa, syy ehkä on, että olemme onnistuneet löytämään aktiivimmat ja vastuuntuntoisimmat tähän toimeen, tai rahan läheisyys on ratkaissut.

Rahastonhoitajina ovat toimineet seuraavat 1957-1960 Kullervo Syväoja, 1961- 1965 Veikko Huhtamaa, -65 Eero Kujanpää, -67 -68 Tapani Lahti, -69 -71 Jarkko Lepistö, ja -72 -76 ja -08-12 Timo Harjunpää, Juha Koskela-13-17

Toimihenkilöluetteloa silmäillessämme jäsenistö tulee huomaamaan että -69 ja -70 tehtiin osastomme toimihenkilöissä varsinainen nuorennusleikkaus, ns. vanhat parrat siirtyivät vain paremmin neuvoa antaviksi jäseniksi. Eikä Ole pojasta polvi huonontunut.

KOULUTUS

Jäsenistön kouluttamiseseksi osastomme on liiton ja piirin kanssan järjestänyt viikonloppukursseja ja opintokerhoja. Keskusjärjestön (SAK) järjestämille viikon kestäville puheenjohtaja – sihteeri ja luottamusmieskursseille on osallistuttu.

Tämänhetkistä osaston toimintaa on pyritty kehittämään ja laajentamaan ajan vaatimusten mukaiseksi, perustamalla urakkatarkkailutoimikunta v-72, sen tarkoituksena on urakkatöitä tekevien sähköasentajien ansiotason nostaminen ja urakkahinnoittelun käytännön yhdenmukaistaminen.

Ensimmäinen urakkatarkkailun vetäjä -72-75 oli Juhani Taipalus.

Alkuaikoina jäsenet perustivat teknillisen kerhon, jossa tehtiin tutustumismatkoja ja esim. U Katajamäki opetti mm. öljypoltinjuttuja asentajille, poltin homma oli aivan uutta ja Urholla oli koulutus asiaan ja siirsi tietoa muillekin jäsenille. Imatran voimallakin kävivät vierailemassa.

Se oli silloista uutta tekniikkaa.

Tämänhetkiset (-77) järjestöedustajamme ovat:

-liiton tiedoitusjaosto

-liittovaltuuston varajäsen

-piiritoimikunta J Taipalus

-piirin opintosihteeri E Välimäki

-piirin as.jaosto J Taipalus ja O Mäkelä

-SSAP:n kokousedustajat V Järvinen, T Lahti ja J Koskela.

Osastomme tämänhetkisestä (-77) toiminnasta vastaavat:

-puheenjohtaja Tapani Lahti

-sihteeri Osmo Mäkelä

-rahastonhoitaja Jorma Koskela

-toimikunta:

S Haapamäki

T Harjunpää

O Hautala

M Parvi

R Valli

V Viitasaari

-opinto ja nuorisosihteeri P Annala

-urakkatarkkailu kok. kutsuja M Parvi

Osastomme nyt lähtiessä toiselle 20 vuotistaipaleelle, sillä on valmiiksi. viitoitettu tie edessään.

Pysyäksemme tällä tiellä se vaatii aktiivin jäsenistön taakseen. Sillä vain toimintavalmiin ja vapaa-aikansa osastolle uhraavan jäsenistön avulla pystymme selviämään niistä monista toimintamuodoista, mitä nykyinen Ammattiyhdistysliike jäsenosastoiltaan vaatii.

Jospa vielä lausuisin sähkömiesten runosta sen viimeisen säkeistön:

Meitä oli neljä kovaa

Amppeeri, monttööri, oikosulku ja roppu,

siihen mun runoni loppu.

Väinö Loukasmäki

OSASTON 25 VUOTIS RUNO

AKTIVISTIT

Osaston aktivistit kokoan tässä, runossani ylenevässä.

Yritän esiin puolet ja puolet, esiin voi tulla myös huonot puolet.

Eihän sitten vain suutu kukaan, merkin saajat kaikki ovat joutuneet mukaan

Osastomme puheenjohtaja Lahden Tapsa,

vaatis kyllä sanoja enemmän, kun on aikaa tässä

Tapsa on hoitanut virat vaihdosta vaihtoon,

aina ollut valmis taistosta taistoon.

Osastolle kerhohuoneenkin maan alta loihti,

kokoontumistalasta huoleton päivä koitti.

Loukasmäen Väiski se vielä joukossamme olla koittaa,

vaikka päästänsä jo sisuskumi loistaa.

Sihteerin hommia hoitelee ja joskus vähän itseänsä voitelee

Nuoret ottakaa vaarin ja tehkää väiskistä vaikka osaston samovaari.

Osaston rahastonhoitaja Harjunpään Timo,

on mielipiteissään nopea kun reenattu ”kimo”.

Rahahuolemme kaikki hoitaa ”Timppa”

olis varmaan turvallinen timpan kans ottaa kimppa.

Kerhohuoneen pöydän Timo siistinä pitää,

siinä ei retaata saa mikään.

Haapamäen Seppo oli pistelaskussa toka,

Sepon paikkaa AY:ssa ei toiset hevillä ota.

Olis ansiolista sulla niin pirun laaja,

eihän osastossa välivuosia ole kovin taajaan.

Taipaluksen Juhani ei paljon esitettä kaipaa,

oopperajuhlissakin heitteli vasamaa laidasta laitaan.

Osaston urakkatarkkailun uomillensa souti,

silloin vielä Jussi mukaankin jouti.

Mäkelän Osmo sihteerinä ollessaan urheilua vaali,

lentopalloiltoihin jäseniä haali.

Tuuthan sie takasii, vyötäröt paisuu ilman sua.

Järvisen Veikko Ahven ja Lohi, toki veikko nämä kaikki koki.

Pilkkikisavoitosta saamme Veikkoa kiittää,

Aina hän avannolla mainetta niittää,

Ei osaston toimintaakaan unohtaa saa, ei turhasta pisteitä saa.

Parvin Martti varajohtajamme, oli pitkään opinto-ohjaajamme.

Kirjekurssit osaston jäsenille piti, tenteissä aivan tuli otsalle hiki.

Välimäen Esa oli aktivisti aikoinaan, sitä me ei unohdeta milloinkaa.

Talviurheilupäiväkin kiitoksella hoiteli,

varmaan kaikkien osanottajien suksetkin voiteli.

Franttilan Martti osastomme perustamisen näki,

oli aikanaan osastomme oikea käsi.

Toimihenkilöille ohjeet laati, itseltänsä myös samat tehtävät vaati.

Väinö Loukasmäki

SEURAAVA 20V (40V) HISTORIIKKI-77-97-17

OSASTON TOIMINTA

Osaston lippu vihittiin 20 vuotisjuhlassa.

Osastollamme on aikoinaan laadittu historiikki kaksi eri kertaa, on 5 ja 25 vuotishistoriikki. Juhlimme 25 vuotisjuhlaa paremmin niinkuin perhetapahtumana.

Väiskin 25v kronikka on alempana näillä sivuilla.

Historiikissa on myös arvokas asia, kun Veikko Järvinen on laittanut paperille omia muistelmiaan sodan jälkeisestä elämästään.

Veikkohan on ollut jäsenemme lähes alusta asti.

Aina ei ole ollut helppoa niillä, jotka ovat olleet aktiiveja asiansa kanssa. Kuitenkin jäsenhankintaa on tehty ja katsottu se tarpeelliseksi että kaikilla on samat työehdot.

Kaksi kaveria lähti maakuntaan pitämään värväyskokousta saadakseen uusia jäseniä osastoon. Kokous meni hyvin ja jäseniä saivat. Kertovat että käännytysreissulla ovat joutuneet ”kammarilla” yöpymään, kun harjakaisia pitivät paikallisessa ravintolassa, mieliala oli korkealla, oli syytä juhlia. Portsari oli kehoittanut poistumaan ravintolasta, se ei oikein juhlijoita kiinnostanut, niin tuli konstaapelit ja korjasivat miehet talteen.

Aika hyvin on kuitenkin alueellamme pystytty asioita hoitelemaan, ilman että olisi työnantajat suuremmin sekaantuneet asioihin.

Kutsuimme kerran sodan nähneitä miehiä (perustajajäseniä, kuva ilmoitustaululla) ketomaan omasta elämästään sähköasentajana 40-50 luvuilla. Kulkuneuvot olivat polkupyörä kesällä ja potkukelkka talvella, asennustarvikkeet kuljetettiin näillä. Mukana oli lyijykaapelia, putkilankaa ja valurautaisia jakorasioita ym raskasta tavaraa, mitä ei kulkuvälineet aina kestäneet. Etuhaarukka ja kumit piti usein vaihtaa kovan kulutuksen vuoksi. Työpaikalle saattoi olla matkaa 10-20 kilometriä, siinä piti kaluston olla kunnossa. Kertoivat että potkukelkalle mentiin joskus kilpaa lumisella tiellä, esteenä ei ollut muuta, kun kovia hevosen kakkaroita joihin saattoi antura, tai jalka osua.

Asennustarpeet olivat silloin aivan erilaiset kun tänäpäivänä on.

Osaston 20 vuotishistoriikissaan Väinö Loukasmäki kirjoittaa, kuinka. toimihenkilöiden vaihtuvuus oli suuri ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Silloinen SAK Paikallisjärjestön pj Arvi Joronen tervehdyspuheessaan osaston 20 vuotisjulassamme antoi nuhteita liian tiheästä toimihenkilökierrosta, tarvitaan laajakatseisuutta ja sitä tulee ajan saatossa.

Mahtaakohan johtua Arvi Jorosen nuhteista, kun asiat rupesiva korjaantumaan.

Kieltämättä Arvi oli oikeassa, kokemuksen kautta oppi ymmärtämään järjestötoiminnan koukeroita.

Asioiden ytimestä täytyy saada ote. Asiantuntemusta tarvitaan ja sitä saa pitkällä kokemuksella järjestöelämässä.

Lähdimme taivaltamaan innokkaasti Väiskin ja Tapsan viitoittamaa tietä (20v historiikki)

toiveikkaana vailla minkäänlaisia vaikeuksia, lukuun ottamatta joskus eteen tulevia paikallisia työtaisteluita. Työtaisteluita tulikin joitakin ja tosi sitkeitä.

Osaston toiminta on ollut kiitettävän aktiivista koko toisen 20v kauden.

Toimikunnan (hallitus) osallistumisesta ei ole pahaa sanottavaa, lähes aina olemme olleet päätösvaltaisia. Koko kauden aikana on ollut ehkä 5 kokousta jolloin emme ole saaneet päätösvaltaa aikaiseksi. Kokouksiin olemme aina kutsuneet varajäsenetkin, jotka ovat yleisvarajäseniä.

Olemme kokoontuneet kuukauden ensimmäisenä torstaina kuukausittain ”vanhalla” vanha työväentalo, tämä on ollut pitkä perinne, että sitä on ollut turha muuttaa, koska jäsenet ovat tottuneet siihen, muutoksen takia voi mennä koko kuvio sekaisin. Syksy -77 oli toiminnan täyteistä aikaa, olihan tapahtunut se nuorennusleikkaus ja intoa nuorilla riitti.

Vuoden -77 syksyllä Seppo Haapamäki esitti että, meidän pitäisi saada oma Aluetoimisto. Niinpä osastomme kuukausikokous päätti tehdä esityksen

6.10-77 liiton valtuustolle toimiston perustamisesta Seinäjoelle.

Aluetoimiston saimme Länsi-Suomen alueelle Joulukuussa -80.

Toimitsijaksi liittohallitus valitsi Esko Perälän Vaasasta.

Toimitsijoina myöhemmin oli Martti Alakoski, Ilari Hyytiäinen, Keijo Rimmistö ja Jari Ollila. Toimisto lakkautettiin n. 2010. Se ei välttämättä ollut hyvä asia. Nykytekniikka oli kaiketi syy toimiston sulkemiseen.

Samana syksynä päätimme perustaa Kauhajoelle osaston alaisen tuöhuonekunnan, jonka tehtävänä olisi sen alueen asentajien olojen parantaminen ja hoitaa jäsenhuoltoon liittyviä asioita. Puheenjohtajaksi valittiin Heikki Järvinen Kauhajoelta.

Yleisiä kuukausikokouksia emme ole sääntöjen mukaisesti järjestäneet, ellei siihen ole erityistä tarvetta. Linjamme on ollut, että kokouksia järjestetään tarpeen mukaan. Osaston hallitus on kokoontunut joka kuukausi, paitsi kesällä on kahtena kuukautena jätetty pitämättä.

Osastolle OMA tila, jota kerhohuoneeksi kutsutaan -80.

Tilan hankinta oli vähän traaginen, osastomme puheenjohtaja Tapani Lahti sai tiedon liiton aluesihteeriltä, että kellarissa oleva tila on myynnissä. Tilan omisti talon rakentanut Jyväskyläläinen Urakoitsija Kostamo joka oli mennyt konkurssiin. Tapsa laittoi heti toimeksi ja tuloksia syntyi. Sähköliitto rahoitti hankkeemme, sovittiin takaisinmaksuohjelma, joka oli meidän taloudelle mieluisa.Tilaa olivat ostamassa Seinäjoen elintarviketyöläisten ammattiosasto, mutta kerkisimme nopealla toiminnalla heidän edelleen, pojat kun vähän vielä miettivät ja jäivä ilman. SEL:n osaston silloinen puheenjohtaja Arto Talasmäki (nyk SEL liittosihteeri) ei katkeruuttaan salannut, eikä syyttä, olimmehan me nyt vähän nopeita tässä tilanteessa.

Tilanne tasaantui, kun he saivat ostaa paikallisen Urheiluseura SISUn tilan joka on paljon suurempi ja näin ollen heille sopivampi.

Ostamassamme tilassa, joka oli täysin tyhjä, ei voinut hoitaa tarkoituksenmukaista toimintaa. Olimme suuren haasteen edessä, piti saada komerotiloja, vessa, keittönurkkaus, alaslaskettu katto ja lattiapinnoitteet aikaiseksi. Aluksi tuntui että emme saa rakennusprojektiamme alkuun millään, tuntui että into puuttui täysin. Hommaan valittiin rakennuspäälliköksi Timo Harjunpää, jonka sana kuuluu velvoittavasti, sinä teet tuon ja sinä tuon. Asiat lähtivät luisumaan. Pöytäkirjassa lukee, valmista tulee. Kökkätyönä rupesimme hoitamaan projektia. Kokoamisessa ja kasaamisessa oli niin paljon työvoimaa , ettei ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada työ valmiiksi. Veikko Kohtala teki kaapistot, astiakaapit ja tiskipöydän tilaamme. Väiski ja Timo tekivät kattoelementit autotallissamme, jotka sai vaan nostella paikkaansa. Työn tuloksena voimme todeta että meidän pohjalaisessa rodussamme on talkoohenki ja ”lujasti”. On suuren kiitoksen paikka.

Nyt oli tilat valmiina maanalaista (kellari) toimintaamme varten. Olimme kuin uusia ihmisiä saatuamme oman tilan tärkeää toimintaamme varten. Alkoi uusi elämä. Tämä oli hyvä päätös.

Lopuksi sopii Väiskin sanat harjannostajaisissa.

Nyt se on valmis, katsokaa.

Katsokaa lattiaa, jalkalistojen saumoja,

kaapistoa, ilmoitustauluja, liitutaulua, kattoa, kokeilkaa WC:a,

katsokaa keittiönurkkausta, kaikki on kökällä tehty.

Jos tuleva sukupolvi lukee tämän,

OTTAKAA LAKKI POIS PÄÄSTÄ.

TYÖTAISTELUT

Teuvan ja Jurvan asentajat olivat lakossa -82 koska heille ei maksettu sovittua TKL:ä, jonka oli Aluetoimitsija Esko Perälä sopinut.

Liiton asiantuntemusta tarvittiin myös SEKSIÄ (keskussairaala)rakennettaessa.

Urakoitsija HUBER:illa oli erimielisyyksiä asentajien kanssa urakan katkaisusta. Lakossa 5 viikkoa, HUBER oli kovaotteinen työnantaja.

Kauhajokelainen Ydin-Sähkö OY on ollut varsinainen asioiden takkuaja yrittäjien joukossa jo lähes 30 vuotta. Aina on omistaja O Palonkoski perustanut uusia yrityksiä, niin ettei oikein tiedä missä mennään. Sähköliitto on istunut käräjiä Palonkoskea vastaan lähes hänen koko liikemiesuransa ajan,. Tänä syksynä on viimeinen päätös, missä Palonkoski tuomittiin maksamaan työntekijöille kuuluvat korvaukset. Mistähän johtuu, että asioita ei voi hoitaa niinkuin järjestäytyneessä yhteiskunnassa tulee hoitaa, -80 luvulla.

MIILU-METALLI Seinäjoelta oli toinen malliesimerkki (varoittava) minkälainen työnantaja ei tulisi olla. Sopimuksia tehtiin , mutta ei vaikutusta.

Osastossa ruvettiin seuraamaan -83 ko. firman toimintaa, se näytti synkältä.

Työehtosopimuksen vähäinenkään kunnioittaminen ei kuulunut kuvioon.

Syksyllä -85 Alpo Holi liiton toimistosta tuli paikan päälle katsomaan mikä on tilanne, kun ei onnistu. Uhkavaatimus jätettiin 19.11. -85 pitää asiat olla kunnossa, ellei niin.... Se alkoi. Nuori Pääluottamusmies Juhani Mäkelä oivalsi heti, kuinka asia tulee hoitumaan. Rikkureita. Johtajat pääsivät asennuksille. Tuskallista oli kuulemma pään olla sinisen kypärän sisällä, hiki otsalla ja vielä piti tehdä oikein ruumiillista työtä. Asioihin ei tullut selvyyttä, kesken olevat urakat meni muille urakoitsijoille. Siinä taas eräs epäterve yritys siirtyi kivuliaan olemassaolon jälkeen historian kirjoihin.

Asiallisia työtodistuksia ei Toimitusjohtaja Luomala suostunut kirjoittamaan, vaan meni mieluummin ”istumaan” Vaasanlinnaan ja istuisi vieläkin , ellei pojilla olisi löytynyt hyväsydämellisyyttä (löytyi laista porsaanreikä) päästää jukuripää ulos telkien takaa.

Asianmukaiset työtodistukset jäivät saamatta ikuisiksi ajoiksi.

Myöhemmin kuului jostakin että johtaja olisi ennen oikeuteen menoa yrittänyt lahjoa joitakin työntekijöitä, että rintama rikkoutuisi. Onnistumatta.

SÄHKÖ-ERMA:n työselkkaus alkoi, kun luottamusmies vaati saataviaan, vaan eipä saanutkaan, työsuhde purettiin -84 ja lakko jäi ikuisiksi ajoiksi päälle. Urakointi loppui.

Jalasjärven sähkössä taisteltiin työkohtaisuuslisistä. Kesto 2,5 viikkoa. Asia korjaantui.

Etelä-Suomessa alkoi keväällä 4.4.-86 kymmenessä kaupungissa asennusalan lakko, minkä johdosta Sähkötyönantajain liitto julisti työsulun kaikissa jäsenyrityksissään. Tarkoitti että asennustyöt tässä maassa pysähtyy 9.4.-86. niinpä meillä oli 3 eri lakkoa päällä yhtäaikaa (miilu, erma ja työsulku).

Säähköliitto jotui julistamaan koko asennusalaa koskevan lakon 21.04-86, koska tuloksia ei ruvennut syntymään. Koko tämä jupakka kesti juhannuksen tietämille (3kk) , säät olivat koko ajan erinomaiset, lakkotoimikunnalla oli silti jatkuvasti töitä ja halusimme tietää tarkoin mitä missäkin tehdään. Ihmeellistä, mutta totta, tietoomme tuli kaikki paikat missä oli harrastettu rikkuritoimintaa. Rikkurit saivat osastolta kirjeitse huomautuksen. Jäsenmäärä karttui. Erillissopimuksia tehtiin pikkufirmoissa, joissa asentajat saivat tuntuvia korotuksia. Jäsenäänestyksen tuloksena 80% kaatoi neuvottelutuloksen, Neuvotteluita oli siis jatkettava, Osaston oli kiristettävä työmaavalvontaa. Neuvottelutulos saatiin 30.06- 86, joka hyväksyttiin.

Oma jäsenistömme ei tuottanut pettymyksiä missään paikassa. Jokunen työnantaja käyttäytyi lakon jälkeen asiattomasti, mutta se heille suotakoon.

MAITOJALOSTE Vuosiluku on seuraava ja nyt Maitojalosteella kiehuu. Sähkömiesten palkkaneuvottelut ovat ajautumassa ahdinkoon. Niinhän siinä kävi , että Maitojalosteella 14 asentajan lakko alkoi 2.6.-87. Suunitelmat olivat sellaiset, arveltiin että tekniikka on sen verran korkealuokkaista, että selviämme muutamassa päivässä, kesä, maitoa tulee, mutta toisin kävi. Kestää, kestää. Ihmeellistä kuinka lakkolaisten rivit pitivät hyvin, voisi sanoa, että tiivistyivät.

PLM Raimo Järvenpää oli kuin viilipytty, ei minkäänlaista merkkiä

rauhattomuudesta. Työkaverit sen kun tukevat vaan ja pyrkivät pitämään yhteistä henkeä yllä. Neuvotteluita käytiin useita kertoja, mutta tuloksetta. Pelko tässä lakossa oli, että Sähköliitto pyrkisi ajamaan meijerialalle omaa sähköalan työehtosopimusta, siinä perimmäinen syy. Oliko, sitä ei monikaan tiedä. Lopetusneuvottelut saatiin käyntiin vain siten, että ylin johto oli ulkopuolella neuvotteluista. Kyse oli kai siitä ettei voinut antaa periksi, laitettiin toiset miehet asialle. Lakko loppui 7.12.-87. Kesti n. 5kk.

Lillbackalla alkoi Maitojalosteen lakon aikana myös oma lakkonsa, mutta se ei meidän osaston reviirille. Joskin meidänkin jäseniä oli jokunen kuviossa. -87.

Vaikka pitkiä työtaisteluita onsastomme alueella onkin ollut -80 luvulla runsaasti, silti olemme taloudellisesti pystyneet toimimaan. Suurtakin suuremmat kiitokset kuuluvat järjestöihmisille kautta koko suomenmaan, he ovat antaneet niin henkistä, kun taloudellistakin tukea, niin ettei suuria menetyksiä ole kenellekään tullut. Osastollemme on tietenkin tullut menetyksiä, mutta mikä se olikaan se osaston tehtävä.

Mistähän mahtaa johtua, kun pienetkin asennusliikkeet lähtevät taistelemaan ja päästävät työntekijänsä lakkoon. Vaihtoehtona kun ei ole sanelu. Etukäteen on selvää että pieni liike ei kovin kauaa kestä työtaistelutilannetta.

Kovin moni on kaatunut alueellamme näissä rytinöissä. PAIKALLISTA SOPIMISTA (SANELUA) vaan tyrkytetään. Työtaistelutilanteessa on Ammatillinen paikallisjärjestö tavattoman tehokas tiedottaja, onhan osastoja mukana yli 40 ja toimivia ihmisiä mm. kunnallisissa päättävissä tehtävissä.

Tämän osion loppuun maininta että lakko ei ole ollut koskaan tavoite, siihen on ajauduttu. Liinat on ollut useasti kireällä, mutta liiton toimisto on antanut hyvän avun, ottamalla yhteyttä osapuoliin ja auttanut näin kumpaakin osapuolta. Liittomme ei harrasta sanelua, vaan neuvottelua.

Olihan ne liinat joskus tiukoilla useassa firmassa, mutta niistä selvittiin, olihan meillä käytettvissä liiton toimistosta hyviä henkilöitä sammuttamaan pienet tulet.

Kävihän meillä kerran niinkin, erään työantajan kotiin olimme kutsuttuna neuvotteluun palkka-asioista. Keijo Rimmistön kanssa mentiin, mutta ovella työnantaja sanoi että Rimmistö sisään ja Harjunpää jää ulos. Sopu syntyi hetken iltaneuvottelun jälkeen.

TYÖPAIKAT.

Ensimmäisiä sähköalan työpaikkoja oli Seinäjoella Pohjois-Suomen Sähkö ja EJ Raunion Sähköliike. Maakunnassa oli Kauhajoella Vakio-Sähkö, Kurikassa Ollilan Sähköliike, Ilmajoella JA-RI, Lapualla Latomäki ja Välimäen Sähköliike, Jurvassa Hyyppä, Miilumetalli, tässä joitakin.

Kuuskymmentä ja seitsemänkymmentä luvuilla alueellamme ruvettiin rakentamaan suuresti, mm Maitojaloste, Sairaalat, Tukkuliikkeet, Rehuteollisuus, Atria, Asuntoja melkoisesti, kouluja ja liiketaloja. Tämä suuri kasvu toi valtakunnallisia yrityksiä mm. Hankkija, Huber ja Sähkö-Kaunisto. Näissä suurissa projekteissa omat paikalliset asentajat eivät riittäneet, eikä ympäristökunnistakaan saatu riittävästi asentajia, joten yritykset joutuivat turvautumaan nk. komennusmiehiin joita tuli seinäjoelle ympäri Suomea. Myös täältä Seinäjoelta on oltu paljon komennustöissä mm. laivarakennus,

metsäteollisuus, kaivos, kemian, voimalaitos, elintarvike ym teollisuudessa. Aina ei ole riittänyt töitä omalla paikkakunnalla, joten on täytynyt lähteä saman työnantajan hommiin muualle, jopa ulkomaillekin.

Paikalliset yritykset ovat jonkinverran harrastaneet asentajalainausta jos naapuriyrityksessä on huono työtilanne. Sähkötukkuliikkeitäkin tuli useita. Kauimmainen yhteydenotto jäsenmaksuista osastoon tullut Floridasta.

URAKKAHINNOITTELU

Urakkahinnoittelukin oli saatu neuvotteluissa aikaan ja -60 tuli osastolle kysely sen toimivuudesta ja käyttöönotosta. Koska hinnoittelukirja oli niin

uusi, osastolla ei ollut vielä kokemuksia koska työmaat olivat vielä kesken.

Liiton tavoitteena oli hinnoittelun kehittäminen ajan saatossa.

Hinnoittelu tuli laajasti käyttöön jo sen ilmestyttyä. Koulutus hinnoittelun käyttöönotosta nähtiin tarpeelliseksi.

Koulutus hinnoittelua ja yleensä TES:a kohtaan on ollut aktiivista ja sitä on

saanut jokainen jäsen ken on halunnut sitä saada. ATK pohjainen 7 laskentaohjelma on ollut suurena apuna käytössä. Matti Mäkelä oli edelläkävelijä ATKlaskennassa. Alkon työmaa laskettiin keräilylaitteella.

Paikallinen osastokuolutus ja myöskin liiton järjestämä koulutus on ollut suurena apuna laskennassa. Omaa tahtoakin pitää olla.

Millään muulla sopimusalalla ei tiettävästi hinnoittelua ole.

URAKKATARKKAILU -70-80 TES

Urakkatarkkailu otettiin osastossa käyttöön koska näytti että kaikki eivät kuitenkaan osanneet suorittaa laskentaa oikeanlaisesti. Osasto valitsi tarkkailutoimikunnan joka työntekijöiden tuodessa osastolle papereitaan ja laskelmiaan katsottavaksi, että on toimittu asianmukaisesti ja näin säästyttäisiin mahdollisilta riidoilakin oman työnantajan kanssa. Myöhemmässä vaiheessa sen tarve väheni kun väki tottui hinnoittelun käyttöön.

TES on meille tärkein juttu. Sillä turvataan paljon asioita, niin työntekijöille, kun työnantajallekin. VÄLISTÄVEDOT SIIHEN EI SOVI.

EDUSTUKSET LIITON TOIMINNOISSA

Osastollamme on ollut mm. liitossa jokaisessa liittokokouksessa ja myöhemmin edustustajiston kokouksissa osaston edustaja.

Valtuusto Seppo Haapamäki 2 kautta

Liiton Hallituksessa Timo Harjunpää 2 kautta ja

Talotekniikan johtokunnassa ja TES neuvottelukunnassa 2 kautta.

Hallituksessa Jani Mäki-Maunus 1 kausi

VALTAKUNNALLISET YRITYKSET

Valtakunnallisten yritysten asentajayhdistyksien toiminnoissa osastomme PLM:t mukana. Yhdistyksiä ainakin YIT, ARE, Hankkija/Tekmanni.

Näillä yhdistyksillä on tarkoituksena vaikuttaa kehittää yrityksiä yhdessä asentajien ja työnantajan näkövinkkelistä.

Paljon hyvääkin saatiin aikaan. Useasti Toimitusjohtaja oli esitelmöimässä vallitsevasta tilanteesta. Hienoa, kun yritys jolla on 10-30 toimipaikkaa maassamme voi kokoontua ja käydä keskusteluita ongelmista ja miksi ei myös hyvistä puolista ja näin pyrkiä saamaan sopimusten kautta korjausta jos on tarvettä nähty.Tiettävästi/toivottavasti yhdistykset toimivat edelleen.

JÄSENKEHITYS ja HANKINTA

Jäsenkehitys on ollut huimaavan hyvää koko osastomme elinaikana.

Voimme siitä kehuskella itseämme, kun olemme olleet aktiivisia tutustumisessamme kentällä (maakunnassamme) asentajiin.

Olemme kutsuneet työpaikan asentajat koolle ja kertoneet heille toiminnastamme ja näin saaneet heitä jäseneksi.

Vuonna 89 jäsenmäärä oli n. 240 henkilöä ja työpaikkoja oli 52. 1hlö/tp 28, 2-5 hlö 10 tp, yli 5tp 7hlö, yli 10 hlö 4tp, yli 20hlö 3tp.

Viime vuosina näyttäisi jäsenmäärä olevan n. 300 ja työpaikkojen lukumäärä saman verran (53).

Näyttää siltä että osaston hallitus on suorittanut tärkeää tehtäväänsä.

Mikään ei voi pitkän aikaa pelata jos kentällä ei ole suhteet kunnossa.

Täytyy muistaa että meillä kaikilla on sama työehtosopimus, jos siitä ei pidetä kiinni niin huonosti käy. Jos joku työpaikka lähtee luisumaan ja pakottaa muutkin siihen, kaikin tiedämme mihin se johtaa.

Kannattaa tuntea jokainen osaston jäsen. Koulutus työelämän asioihin on tärkeää joko osasto tai liittotasolla.

Tapahtumat luo tuttavuuksia.

Ammattikouluissa saa hyvän tuntuman tuleviin asentajiin, kun käy siellä vuosittain kertomassa sähköliitosta ja sen toiminnasta.

Stipendikin annetaan muutamalle opiskelijalle vuosittain, se on hyvä merkki

Osastojen yhdistämisistäkin voisi tulevaisuutta ajatellen miettiä, osastomme on kuitenkin vahvimpia alueellamme, joten joukkoomme voi liittyä.

PALKKAKEHITYS, SOPIMUS SHOPPAILU

Palkkakehitys lähtee laskemaan jos paikallista sopimista ruvetaan todenteolla toteuttamaan, se nähtiin jo silloin kun sitä aikanaan n.15 vuotta sitten ruvettiin puhumaan valtakunnallisissa yrityksissä sitä jopa joissakin kokeiltiin ehdolla että työntekijät päättää sopiiko heille neuvottelutulos, jonka LM on neuvotellut.

Säästö joka olisi syntynyt olisi todennäköisesti mennyt väliportaan bonuksiin, bonukset astuivat kuvioon samanaikaisesti.

Se ei missään onnistunut niin että se olisi otettu käyttöön. Vaikka palkkakehitys on pysähtynyt ilman paikallista sopimista johtunee jostakin.

Jonkinverran TA on harrastanut sopimusshoppailua, siinä on yksi syy palkkakehityksen pysähtymiseen. Ovat löytäneet jostakin edullisemman sopimuksen, jolla voi polkea meidän oikeaa ja aitoa sopimustamme. Puhutaan KIKY sopimisesta jolla otetaan työntekijältä oikeuksia pois ja sitten koko kansalle ketä asia ei koske lainkaan alennetaan veroja, vaikka joillakin tasoilla palkat nousee 10-20% vuodessa, hekin saavat veronalennuksen kikyn ansiosta.

TYÖSUOJELU

Työsuojeluvaltuutettuja valitaan ainakin suurimmissa yrityksissä. Valtuutetuilla on paljon vastuuta hoitaessaan määräysten mukaan asentajien turvallisuusasuioita. Aivan pienimpiin niitä ei tarvinnut valitakaan. Tällä saralla on ollut merkittävää etenemistä, kun otetaan huomioon asbesti jota oli sidosaineena kaikenlaisissa materiaaleissa tiilissä, sementissä, liimoissa, tasoitteissa, eristeissä, rakennuspöly, jne. Tehtaisiin tuotiin asbestia Etelä-Afrikasta heinäpaalin kokoisisa avonaisissa sidospaketeissa, nyt ei niin enää tehdä. Aineluettelo on pitkä. SIIS ASBESTI!

Sitä me asentajat sitten vedimme keuhkoihimme, kuka sai asbestoosin, kuka ei. Parantumaton vamma keuhkoissa on ja pysyy. Afrikkalaiset kaivosmiehet sanoivat pirunpölyksi, kun muuta nimeä ei ollut, kaivosmiehet kuolivat nuorena.

Tuvallisuus tuli huomioiduksi muutenkin, kun asentajille piti antaa käyttöön turvakengät ja tulenkestävät haalarit ja kypärä.

Telineet, tikkaat, terveyspalvelut ym. määräykset muuttuivat. Nämä tuntuvat varmaan luonnolliselta asialta, mutta ei ne aivan itsestään tulleet. Työmailla piti olla turvallisuustoimikunta, joka kiersi työmaalla viikottain, mahtaako vielä olla systeemi toiminnassa.

PUHEENJOHTAJAT OSASTON HISTORIAN AIKANA

-57 Martti Peippo

-58 Unto Kekola

-61 Väinö Loukasmäki

-62 Urho Katajamäki

-63 Erkki Keskinen

-64 Veikko Järvinen

-65 Kaarlo Torro

-67 Martti Franttila

-68 Alvar Tammilehto

-69 Kalervo Rajala

-70 Juhani Taipalus

-73 Esa Välimäki

-75 Reijo Valli

-76 Tapani Lahti

-87 Reijo Valli

-91 Timo Harjunpää

-08 Jani Mäki-Maunus

-17 Andreas Ollila

Kunniapuheenjohtajiksi osastoon on kutsuttu.

Veikko Järvinen k.11.10. 2014

Timo Harjunpää 2015

SÄHKÖLIITON PUHEENJOHTAJAT

Erkki Pohjola

Vilho Pekkonen

Alpo Holi

Seppo Salisma

Martti Alakoski

Sauli Väntti

OSASTON HALLITUS

Osaston hallituksen jäsenet valittu vuosittain, vaihtuvuus ollut melko vähäistä, mikä on hyvä asia.

Periaatteenamme on siinä ollut, että jokaisesta työpaikasta on edustus hallituksessa. Tällä on menty ja hallituksessa on ollut aina jäseniä tarpeellinen määrä. Etäisyys on ollut vähän heikentävä juttu, esim. Kauhajoelta ei ole ollut edustusta pitkään aikaan. Heikki Järvinen on ollut hyvä yhteyshenkilö sieltä.

Ympäristökunnista on auttanut matkakorvaus, aktiivisuus ollut hyvää, Lapualta Tapani Kivilahti, Jyrki Tuomaalan ja Erkki Kujanpää ovat vuosia osallistuneet hallituksen toimintaan, samaten Kurikasta Eelis Virtanen.

Kiitos ympäristökuntien asentajille ja myöskin paikkakuntalaisille.

Paperisia jäsenkirjeitä postittelimme, kun Sähköposteja ei silloin oikein ollut kovin paljon, eikä meillä osoitteita. Pari kertaa vuodessa kökimme kirjeet postiin, olihan sekin jonkinlaista tiedottamista, niissä oli aluetoimitsijan tilannekatsaus myöskin. Kaupunginvaltuuston edustus oli myös antamassa tietoa suunnitemista kaupungissa.

OSASTON HALLITUS 2017

Puheenjohtaja Andreas Ollila

Sihteeri Hannu Hölsö

Taloudenhoitaja Juha Koskela

Nuorisosihteeri Juha Metsäranta

Tiedotussihteeri Jesse Tuisku

Hallitus jäsenet:

Marko Haapanen Vpj

Riku Tikkanen

Arto Koski

Jukka rantamäki

Tanja Kyrönlahti

Hannu Ruismäki

Markku Tupila

Vara:

Arto Rajamäki

Juha Metsäranta

Jesse Tuisku

Juha Niemelä

Niko Ala-Lahti

Petri Jaakkola

Antti Knuuttila

Toiminnantarkastajat jotka valvovat osaton toimintaa, olivat pitkään Seppo Haapamäki ja Martti Parvi. Heidän tilalleen kutsuttiin Erkki Saranpää ja Juhani Erkkilä.

Tietoja kerätessäni osaston tilassa, tulin siihen tulokseen että hallituksen työskentely on täsmällistä ja tarkkaa. Kertoo siitä että osasto on hyvässä hoidossa.

VAPAA-AIKA

Osastomme on satsannut jäsenistön huvittelupuoleenkin. Risteilyjä, pikkujouluja, volttipäiville osallistumisia (aikaisemmin nimi oli retkeilypäivät). Itse olemme järjestäneet liiton kesäpäiviä 3 kertaa, talvipäivätkin kerran. Kesäpäivät, jossa veteraani melkein 90v Veikko Järvinen voitti valtakunnan mestaruuden pilkkikisoissa.

Pikkujouluja on järjestetty halujen mukaan.

Niin nuorethan osastoamme johtaa, ikä ajaa väkeä ulos osastotoiminnasta, tämähän on luonnollista.

Hallitus on käynyt vierailulla joitakin kertoja liiton toimistossakin.

Osaston toiminta oli jossakin vaiheessa ns. huonossa hapessa, ajateltiin että jotakin muuta pitää olla ilmapiirin muuttamiseksi.

Niin päätettiin haastaa puhelinmiehet pilkkikisaan.

Näin saatiin keskustelemisen aihetta ja tämän takia olemme tulleet tutuiksi toistemme kanssa. Palkintojakin kerättiin.

Kertomisen arvoinen asia on , kun puhelinmiehet päihittivät meidät pilkkikisoissa oikein kunnolla, päätimme näyttää niille että mekin olemme menestyjiä, kylläkin vähän eri sektorilla. Haastoimme heidät oikein maksullisella lehti-ilmoituksella verenluovutuskisaan, mikä masentavinta, emme menestyneet, vaan tuli ”turpiin” ja roimasti.

Silloin ajattelimme että ” nyt saa tää jo riittää”.

Riittänyt on, ei oo puolentoista voltin miehet menestyneet sen jälkeen.

Käytiinpä kerran pilkkikisoissa silläkin lailla, että ennen jäälle menoa syntyi LAKKO.

Tuli säännöistä kiistaa, meidän kisavastaava oli kuullut, että kaloja on etukäteen käyty ruokkimassa, saadakseen laumat tiettyjen reikien kohdalle.

Osastomme kalastusvastaava katsoi, että nyt on tarpeen muuttaa sääntöjä, niin että särki ei kelpaa lainkaan, siitäkös huonosti menestyneet puhelinmiehet nostivat metelin. Päättivät ettei jäälle mennä, ellei sääntöjä muuteta ennalleen. Puheenjohtaja joutui selvitysmieheksi, niinkuin Jorma Reini konsanaan. Kumpikaan osapuoli ei antanut periksi, puheenjohtajan täytyi laittaa arvovaltansa peliin ja sanoa että sääntöjä ei muuteta ja vetosi kalastajiin, että kisa alkaisi ja niinhän siinä kävi että jäälle lähdettiin, pientä pulinaa kuitenkin kuului, siihen se jäi ja paha mieli jäi jäälle. Tämä tapahtui -90 luvulla.

Ajan saatossa innostus kisoihin hiljalleen sammui, kun innokkaimmat kalastajat ikääntyivät ja eläköityivät. Nuoremmat eivät kalastukseen ole niin kovin innostuneita.

Palkintokaappimme on pilkkikisojen ansiosta mitä parhaassa kunnossa. Tällä hetkellä mestaruus Kari Saarisella, mistä syystä hänen kaappinsa päällä seisoo melkoinen pysti. Ymmärrettävää onkin, kun Kari Ilkka lehdessä sanoi että tämä on mukavinta hommaa mitä voi tehdä housut jalassa.

Arvokalastajiamme on mm. Hannu Lehtola, Veikko Järvinen, Erkki Itämö, Olavi Joensuu, Tapani Korpi pitkäaikainen hallituksen jäsen, lisäksi on monta muuta tosi miestä tällä sektorilla. Unohtamatta kuitenkaan kalastajia, jotka viihtyvät jäällä muuten vaan viihtyminen mielessä, tulee mieleen Reijo Roponen, osaa pitää riemua yllä.

Ja edelleen, lentopallotilat, vuokrattiin Pohjan koulusta, jossa yhtenä iltana viikossa voi pitää itsestään ja kunnostaan huolta liikunnan merkeissä. Toimintaa kesti muutaman kuukauden. Tarjontaa oli joka paikassa, ei oikein osaston toimialaan siinä mielessä, kun jäsenistö asuu niin laajalla alueella.

Ruissaaressa järjestimme lavatanssit saadaksemme kassaan rahaa, kuinkas kävikään....

Pikkujouluja onnistuimme järjestämään puhelinmiesten kanssa kesäpäivien jälkeen useasti, mutta se on taas tyrehtynyt.

Kylällä kiersi sitkeä huhu, että yksi meidän jäsenemme olisi ostanut vaimolleen aidon turkin työssä ollessaan aivan tuntemattomalta hienolta rouvashenkilöltä. Tapahtui Sorsanpesällä. Kaupanteko alkoi niin ihmeellisellä tavalla, että turkki piti porakoneella vetää ensin osittain seinän läpi, eihän parhaankaan turkin kuosi kestä tällaista käsittelyä. Kauppa tehtiin kertoman mukaan tinkimättä käteiskauppana 3000mk, asentaja avasi kukkaronsa ja maksoi, kuiteista ja takuuajasta ei puhuttu mitään. Näin sai asentajan vaimo turkin aivan yllättäen, hieman vaurioituneen.

Olen soittanut kyseiselle henkilölle ja saanut luvan laittaa tekstin tähän.

Nyt jo edesmennyt.

Talvipäivät järjestimme yhdessä puhelinmiesten kanssa, osastojemme alueella Kurikan pitkämöjärven seutuvilla.

45 Vuotisjuhlan kunniaksi vuokrasimme kesämökin Alavudelta kesäksi jäsenistön käyttöön.

Löysipä mies toisen miehen viinakätkön,

osaston tilasta tietenkin, siitä seuraava. (kahvilikööri oli huilaamassa).

Saatana

Mitä teet? Väiski?

Piru sano: Ota Väinö

Omatunto: Jätä Jätkä

Laatua kun katselin,

Siitä omistajankin arvaelin.

Enhän mä, ilmoisna ikinä.

Kuuna kullan valkeana.

Kajoaisi viinoihin näihin,

muuten saisin joskus päihin

Vaikka kyllä mun kieleni lipovi,

aivoni ajattelevi.

Otanko pienen tujun.

Selitykseksi keksin vain jonkun jujun. VL

TÄLLAISTA ORGANISAATIOTA

Ei kukaan pysty yksin hoitamaan eikä pienessä piirissä, vaan tämä on mitä suuremmassa määrin yhteistyötä jota hoidetaan yksissä tuumin, jos näin ei tapahdu, niin syntyy oppositio niin kuin politiikassa tapahtuu.

Kuunnella pitää kaikkia jäseniä ja hoidella asioita niinkuin hyvä on.

Hoidamme jäsentemme yhteisiä asioita joissa kompromissi taitaa ainakin joskus olla aika hyvä juttu.

SÄHKÖMIEHEN SYNTYMÄ

Minäkin tässä vähän käsittelen tätä sähkömiehen syntymän taustaa.

Alussa oli kaikki yhtä synkkää ja mustaa, mutta luojamme, kun lausahti,

Synny----tähti----siitä----heti silloin se sähkömiehen ura urkenemaan lähti.

Elettiin ajassa vuosisata----toinen,

Valon suhteen esitti vaatimuksia yks ja toinen.

Nainen se marpatti, en mä nää mitään,

heti sähkömiehellä alkoi pärtikun aatos itää.

Päreessähän on se toinen puoli,

siinä on se tuhkan huoli.

Sähkömies siinäkin sen karre karistii,

hienosti jollekin aluselle varisti.

Kehityksessä seuraavaksi oli öljylamppu,

siinä muuten tienas moni pamppu.

Tässäkin oli ongelma sen sydämen syvyys,

mutta avuksi tuli sähkömiehen hyvyys.

Läpimurto tuli, kun Edison keksi,

että elektrooni on kuin naisen seksi.

Liikkuu, liikkuu hankaa ja palaa,

kun vastus on vain vankka ja vakaa.

Vuosikymmenten saatossa sähkö se vakiutui,

ja miehiä alalle laumana hakeutui.

Tutuksi tuli sanat jännite ja roppu,

tähän tämä puhe loppu.

VL

VEIKON HENKILÖN TARINA

VEIKKO JÄRVINEN

Vapauduttuani sotatehtävistäni -44, pyrin ja pääsinkin Ammattienedistämislaitoksen viiden kk:n sähköasennuskurssille, jossa oli myös osastomme rahastonhoitajanakin myöhemmin toiminut Veikko Huhtamaa.

Uutta paikkaa yhteiskunnassa etsiessäni hakeuduin Jylhään voimalaitostyömaalle, työmaalla oli kaikkiaan 4000 miestä töissä, ihmiskäsi suoritti työt, koska koneita siihen aikaan ei ollut, nykyisin tilanne on toinen, kone korvaa ihmisen lähes joka alalla.

Työ oli enimmäkseen urakkatyötä, nk. pistekaupalla töitä tehtiin ja hyvin pärjättiin, työnantajan mielestä liiankin hyvin, näin oli silloin ja on vieläkin. Metallin jäseniä oltiin, tuntipalkkoja en muista, mutta ei se monta markkaa ollut.

Vuonna -46 siirryin Keski-Pohjanmaalle, siellä oli paljon kyliä sähköistämättä ja tarvikepula oli ankara. Suomi maksoi Neuvostoliitolle sotakorvauksia, sähkötarvikkeet meni sinne, vasta -48 johtojen sotakorvausvienti loppui.Sen jälkeen siihen asennusliikkeeseen, missä olin töissä, tuli monta tuhatta metriä putkilankaa, vanhojen tilausten ollessa tavaran myyjillä sisällä.

Mittaritaulut oli myöskin ”tiskin alla”, siihen aikaan oli tapana sanoa, kun tavaraa ei riittänyt kaikille. Silloin joku tehdas, joka teki asiakkaan omasta peltistä sähkötaulujen alustoja, joihin asentajat liikkeessä kiinnitti varokepesät ja pääkytkimen. Eri firma oli sitten , joka teki vanerista keskuksiin kuoret. Tällaisia tauluja teimme 400 kpl. Peltitavara oli peräisin Vihannista erään meijerin peltikatosta, puutetta kun oli.

Siihen aikaan (-40 luvun lopulla) oli sähkömies arvossaan , aivan mestariksi puhuteltiin, liikkuihan maaseutukylissä siihen aikaan kaksi eri alan tärkeää virkamiestä, tarkastuskarjakko ja sähkömies, kumpaakin kuljetettiin hevosella talosta toiseen , taloissa yleensä majoituttiin ruokapuolikin pelasi, kun vaan piti suhteet talon emännän kanssa kunnossa.

Tämäntapaista oli elämä minun kohdallani sähköasentajana -40 luvulla. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, vaikka kirjaan.

Ei ollut autoja ei polkupyöriä, jos oli pyörä, niin ei kummeja, niitä ei saanut.

Alkoi uusi vuosikymmen, elimme -50 lukua, olin Savossa töissä, siellä rakennettiin muuntopiirejä, töitä oli ”yllin kyllin”.

Savossa olin töissä Savon voimassa, pääjohtajana oli Erkki Lounatvuori vanhin näistä ”pääkaupan” (Pohjois-Suoimen Sähkö) pojista.

Sai nimensä siitä, kun heillä oli täydellinen tavaravarasto, jota kilpailijatkin joutuivat käyttämään.

Sähköliittoa ei silloin vielä ollut, metallin jäsenyys oli rauennut suoraan ei voinut maksaa, osastoihin ei päässyt vieraspaikkakuntalainen jäseneksi. Hyvä esimerkki Kuopiosta, kaupungissa oli ammattiosasto, mutta meidän porukkaa ei otettu jäseneksi, kun toimipaikka oli maalaiskunnan puolella, rotusortoako, vai olisiko voimasuhteet olleet vaarassa.

Ajan henkeen kuului, jos talon poika meinasi liittyä ammattiosastoon, sanoi isävaari pojalle, että mihinkään kommunistien porukkaan ei meiltä mennä. Isännät luulivat siihen aikaan, että ammattiosaston toiminta on kommunistien vouhotusta. Näin Savossa.

Pohjanmaalle tulin -53 ja eri työpaikkojen kautta Raunion sähköliikkeeseen -61, jolloin liityin sähköliiton jäseneksi. Tämän jälkeen tulin Hankkijan palvelukseen -63 rakentamaan Osuuskunta Maitojalosteen ensimmäistä rakennusvaihetta. Hankkijalla työsuhteeni kesti eläkkeelle siirtymiseen asti.

Veikko Järvinen

Veikko joutui lähtemään kotoaan karjalasta sodan vuoksi.

Veikko oli ennen seinäjoelle työllistymistään Erkki Lounatvuoren hommissa

lapissa sodan turmelemia puhelinlinjoja rakentamassa.

Sen jälkeen hän oli Etelä-Pohjanmaan Voima OY:ssa.